Miten Ganesha sai elefantin päänsä

Eräänä päivänä Ganeshan äiti Parvati halusi kylpeä. Parvatilla ei kuitenkaan ollut ketään, joka olisi vartioinut, ettei kukaan tulisi sisälle taloon hänen ollessaan peseytymässä. Hän päätti luoda pojan hahmon kurkumatahnasta, jonka hän oli valmistanut peseytymistä varten.  Hän puhalsi hahmoon elämän ja niin syntyi hänen poikansa Ganesha. Parvati määräsi, ettei Ganesha saisi päästää ketään sisälle taloon ja Ganesha totteli äitiään kuuliaisesti. Jonkin ajan kuluttua Parvatin aviomies Shiva saapui kotiin ja yritti päästä sisälle taloon. Ganesha pysäytti hänet. Siitäkös Shiva raivostui. Joku tuntematon pojan nulikka uskalsi nousta häntä vastaan. Shiva kertoi Ganeshalle olevansa Parvatin aviomies ja vaati päästä sisään. Shivan yllätykseksi Ganesha kieltäytyi päättäväisesti kuuntelemasta kenenkään muun käskyjä kuin äitinsä. Shiva menetti kärsivällisyytensä. Hän ajautui hurjaan taisteluun Ganeshan kanssa, minkä seurauksena Shiva vimmoissaan sivalsi Ganeshalta pään poikki. Shivan ase oli niin voimakas, ettei päätä löytynyt enää mistään.

Kun Parvati näki, mitä hänen aviomiehensä oli tehnyt hän suuttui ja vaati Shivaa palauttamaan Ganeshan pään. Shivan ase oli niin voimakas, ettei päätä löytynyt enää mistään.
Etsiessään Ganeshan irronnutta päätä Shiva kohtasi viimein Brahman. Brahma ehdotti, että Shiva korvaisi Ganeshan pään ensimmäisen elävän olennon päällä, jonka hän kohtaisi ja joka makaisi kasvot osoittaen pohjoiseen päin. Shiva lähetti taivaallisen armeijansa (Gana) matkaan ja käski heitä ottamaan kenen tahansa olennon pään, joka nukkui kasvot pohjoiseen päin osoittaen. Ensimmäinen olento, jonka he löysivät, oli nukkuva elefantti. He ottivat sen pään ja toimittivat Shivalle. Shiva yhdisti elefantin pään Ganeshan ruumiiseen ja herätti hänet takaisin henkiin. Siitä hetkestä lähtien Ganeshaa alettiin kutsua Ganapathiksi eli Shivan taivaallisen armeijan Ganan johtajaksi. Häntä oli määrä rukoilla ennen mihin tahansa toimeen ryhtymistä.   

Buddha

Ennen kuin Siddhartha Gautamasta tuli valaistunut Buddha, oli hän aikoinaan suojeltu intialainen prinssi. Hänen isänsä oli rakennuttanut Siddharthalle palatsin, jonka tarkoitus oli eristää poika muusta maailmasta. Isä oli määrännyt, että palatsissa kaiken piti olla kaunista ja iloista.  Ennen pitkää Siddharthaa alkoi kuitenkin kiinnostaa, mitä palatsin ulkopuolella oli. Vastahakoisesti Siddharthan isä antoi poikansa mennä yhdeksi päiväksi ulos palatsista. Isä kuitenkin halusi suojata poikaansa näkemästä kärsimystä ja yritti estää häntä näkemästä köyhiä ja sairaita. Kuitenkin Siddhartha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen, sairaan, kuolleen ja askeetikon. Silloin Siddhartha ymmärsi, että maailmassa on myös sairautta ja köyhyyttä. Hieman vanhempana hän päätti hylätä ylellisen elämänsä ja ruveta askeetikoksi. Kuuden vuoden ajan hän yritti valaistua, mutta ei onnistunut. Hän ymmärsi, ettei askeetikon ankara elämätapa voisi saavuttaa valaistumista. Hän meni puun alle mietiskelemään. Legendan mukaan eräs hindulainen demoni yritti monin eri taikakonstein häiritä Siddharthan mietiskelyä, mutta jokaisella kerralla Siddhatha onnistui torjumaan hänen yrityksensä. Lopulta demoni tunnusti häviönsä ja Siddhartha ymmärsi, että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä. Hänestä tuli valaistunut, Buddha.   

Buddhan opetuksia - neljä jaloa totuutta

Buddha painotti opetuksissaan "keskitietä". Se tarkoitti, että totuutta etsiessään on vältettävä äärimmäisyyksiä, aistinautintoja ja itsekidutusta. Toisaalta hän puhui myös "neljästä jalosta totuudesta". Ensimmäisen jalon totuuden mukaan kaikki olemassaolo on kärsimystä. Kaikki on katoavaista ja ikuisessa muutoksessa. Sen vuoksi myös ihminen syntyy, vanhenee ja kuolee. Toisen jalon totuuden mukaan kärsimyksen syynä on itsekäs himo, joka saa ihmisen haluamaan kaikkea, mitä maanpäällinen elämä sisältää ja sitoo hänet jälleensyntymien kiertokulkuun. Kolmannen jalon totuuden mukaan olemassaolon ja kärsimyksen ulkopuolella on nirvana. Sana nirvana tarkoittaa liekin pois puhaltamista, sammumista, vapautumista jälleensyntymien kiertokulusta. Neljäs jalo totuus opettaa nirvanaan vievän kahdeksan osaisen tien: 1. oikea ymmärrys (neljä jaloa totuutta), 2. oikea ajattelu (vältetään ahneutta, vihaa ja harhaluuloja), 3. oikea puhe (vältetään valhetta, loukkauksia ja turhan puhumista), 4. oikea toiminta (vältetään tappamista ja varastamista), 5. oikea eläminen (jokapäiväisen elannon hankkiminen tekemättä vahinkoa muille olennoille), 6. oikea yritys (tahto vähentää kaikkea vahingollista ja lisätä kaikkea hyödyllistä), 7. oikea tajunta (ei ole olemassa pysyvää itsenäistä sielua), 8. oikea  syventyminen mietiskelyyn.