TANSSIVAT JUMALAT TIETOPANKKI: BANDEROLLI 1 Natya Shastra Näytteleminen, tanssi, musiikki ja tunteet yhdistyvät värikkääksi kokonaisuudeksi Myytin mukaan alussa kun jumalat olivat luoneet teatterin ja tanssin Bharata -niminen viisas mies sai tehtäväkseen kirjoittaa uudesta taiteenlajista laajan teoksen nimeltä Natya Shastra.Näihin päiviin asti säilynyt esittävien taiteiden oppikirja Natya Shastra esittelee muinaisen Intian sanskritinkielisen draaman ja teatterin teoriaa alkaen aina teatterin synnystä. Se käsittelee yksityiskohtaisesti draamaan ja teatteriin liittyviä osa-alueita kuten teatteriarkkitehtuuria, näyttelemistä, puvustusta, maskeerausta, tanssia, musiikkia, näytelmän rakennetta, runojen kirjoittamista, yleisöä ja rituaalisia menoja liittyen esityksiin. Liikkeiden katsotaan olevan näyttelemisen tärkeimpiä elementtejä. Natya Shastra erittelee 108 tanssin perusyksikköä: neljä tapaa seistä, 32 lanne- ja jalkaliikettä, 9 niskaliikettä, 7 kulmakarvaliikettä ja 36 katsetyyppiä. Tarkoin määritellyt eleet, ilmeet. käsi- ja jalkaliikkeet tarjoavat laajan valikoiman perfomatiivisia elementtejä, joista taitelijat ammentavat aineksia ilmaisuunsa. Erilaisten tunteiden ilmaiseminen on intialaisessa tanssissa tärkeää. Natya Shastra erottelee useita eri perustunteita, bhavoja. Bhavat perustuvat laajaan ihmismielen havainnointiin ja tutkimukseen, minkä perusteella Bharata määritteli useita eri tunteita tai tunnetiloja. Tanssissa ja teatterissa jokaista bhavaa eli tunnetta ilmentää tietty asento, liike, ilme ja käsiele. Jokaisen esittettävän tunneärsykkeen ajatellaan herättävän yleisössä tietty tunnetila tai mielentila rasa. Esimerkiksi naurulla (bhava) yritetään saada yleisö huvittuneeseen mielentilaan (rasa). Lukuisten eri aluekohtaisten kansantanssityylien lisäksi tänä päivänä tunnustetaan kuusi eri klassisen tanssin tyyliä: Tamil Nadun Bharatnatyam, Keralassa kehittynyt Kathakali, Andhra Pradeshin Kuchipudi, Luoteis-Pakistanissa syntynyt Manipuri ja Pohjois-Intialle ja Pakistanille tyypillinen Kathak.
Hindukolminaisuus ja luojajumala Brahma Hindulainen maailmankuva kiertää kehän, jossa ensin Brahma loi maailman. Maailman järjestyksen valvominen jäi Vishnun tehtäväksi. Kun maailman rappeutuminen oli Vishnun mielestä niin pitkällä, ettei hän voinut enää ylläpitää sitä, Shiva tuhosi sen. Tämän jälkeen Brahma loi maailman taas uudelleen. Brahma tunnetaan luojajumalana, Brahmanin eli maailmankaikkeuden, korkeimman hengen edustajana. Hindujen pyhien purana-tekstien mukaan Brahma syntyi lootuskukasta, joka kasvoi Vishnun navasta maailmankaikkeuden alussa. Tämä selittää hänen nimensä Nabhija (navasta syntynyt). Toisen myytin mukaan Brahma loi itse itsensä. Ensin hän loi veden, johon hän istutti siemenen. Siemenestä kasvoi myöhemmin kultainen muna, josta Brahma syntyi Hiranyagarbhaksi. Hänet tunnetaan myös nimellä Kanja (vedessä syntynyt). Brahman sanotaan Brahma kuvataan tavallisesti nelipäisenä ja nelikätisenä. Jokainen päistä lausuu yhtä neljästä Vedasta, hindujen pyhistä kirjoituksista. Brahmalla ei ole asetta kuten useimmilla hindujumalilla. Yhdessä kädessään Brahma pitelee kuninkaallista lusikkaa, joka kuvastaa pyhän öljyn kaatamista uhrituleen. Lusikka kertoo myös, että Brahma on uhrauksen herra. Toisessa kädessään hän kantaa vesimaljaa. Vesi kuvastaa ensimmäistä, kaikkiläpäisevää tilaa, johon maailma luotiin. Kolmannessa kädessään Brahma pitelee helminauhaa, jonka avulla hän seuraa ajankulkua maailmankaikkeudessa. Joskus hänen neljänteen käteensä kuvataan Veda-kirjat tai lootuskukka.
BANDEROLLI 2 Hindulaisuuden juuret Hindulaisuus-termin pohjana oleva sana hindu juontaa juurensa Indus-joen sanskritinkieliseen nimeen Sindhu, joka alunperin tarkoittaa jokea. Termiä hindulaisuus tai hinduismi on käytetty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Muilla Intiassa syntyneillä uskonnoilla buddhalaisuudella ja jainalaisuudella on myös paljon yhteistä hindulaisuuden kanssa. Periaatteessa nekin voitaisiin lukea hindulaisuuteen, Intian alkuperäiseen uskontoon. Jainalaisuuden ja buddhalaisuuden edustajat eivät kuitenkaan itse tunnusta Veda-tekstejä ja niitä vaalivien brahmaanien auktoriteettia. Tätä tunnustamista on pidetty yhtenä tärkeimmistä hindulaisuuden eri haaroja yhdistävistä piirteistä. Suurin osa hinduista asuu Intiassa ja Nepalissa, mutta iso osa hinduvähemmistöjä elää myös Sri Lankassa, Kaakkois-Aasiassa, Etelä- ja Itä-Afrikassa ja muualla maailmassa. Hindulaisuus on maailman vanhin korkeauskonto. Verrattuna kaikkiin eläviin maailmanuskontoihin, hindulaisuudella on pisin historia, viisi vuosituhatta. Kuten useimmilla muilla korkeauskonnoilla, sillä ei ole ketään tiettyä historiallista perustajaa. Perinteisen käsityksen mukaan hinduiksi ei voi kääntyä vaan ainoastaan syntyä. Hindulaisuudessa ei ole mitään keskitettyä johtoa, jollaisena esimerkikki kirkko toimii monissa uskonnoissa. Kullakin kylällä, kastillla, temppelillä ja lahkolla on omat neuvostonsa ja henkiset johtajansa. Myös perheillä on usein oma henkinen neuvonantajansa ja opettaja, joka huolehtii siirtymäriittien toimittamisesta. Hindulaisuudessa ei myöskään ole mitään yhtä yhteistä oppia tai uskontunnustusta. Monilla hindulaisuuden piiriin luettavilla eri uskonnollisilla liikkeillä on usein toisistaan poikkeavia käsityksiä ja oppeja. Hindulaisuudessa heimouskonnot ja kirjallisiin lähteisiin perustuva korkeauskonto elävät toistensa kanssa sopusoinnussa ja ottaen vaikutteita toinen toisiltaan. Yksi erityinen piirre, joka erottaa hindulaisuuden monista muista uskonnoista, on sen avoimuus uusia mielipiteitä ja ajatusrakennelmia kohtaan.
Kirjallinen perinne Etelä-Aasian alueeseen kuuluvat Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Mahabharata Mahabharata on kolmanneksi suurin runoteos maailmassa. Sitä on kuvattu myös yhdeksi ihmiskunnan mahtavimmista kirjallisista saavutuksista. Lisäksi sillä on suuri uskonnollinen ja filosofinen merkitys intialaisille. Erityisesti yksi teoksen kappaleista Bhagavad Gita, johon on kirjattu hindulaisuuden perusperiaatteet. Ennen kuin Mahabharatan tarinat kirjoitettiin muistiin, ne olivat vuosisatoja välittyneet suullisena perintönä ihmiseltä toiselle. Tämä oli tyypillistä myös monille muille Intian kirjallisten teosten kertomuksille. Toisaalta, intialaisen suullisen tarinan kertomisen perinne erosi Eurooppalaisesta tyylistä siinä, että siihen liittyi äärimmäisen tiukat säännöt, jotka vaativat tarinan sanatarkkaa muistamista. Mahabharatan tarinat kertovat kuninkaista, prinsessoista, viisaista miehistä, demoneista, jumalista ja jumalattarista. Se sisältää paljon vertauskuvia, jotka ovat tarkoitettu hindufilosofian opiskelijoille. Lisäksi teoksen yksi tärkeimmistä päämääristä on valaista ihmisiä elämän neljästä saavutuksesta: mielihyvä, (kama), varallisuus (artha), velvollisuus (dharma), vapautus (moksha). Moksha eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta on monien hindujen mielestä ihmiselämän tärkein päämäärä. Mahabharata sisältää myös 16 375 säettä, jotka käsittelevät erityisesti Krishna-jumalaa.
Ramayana Ramayana sisältää opetuksia vanhoista hinduviisauksista. Ne on kirjoitettu vertauskuvalliseen muotoon, jossa sekoittuu sekä uskonto että filosofia. Teos käsittää 24 000 säettä ja seitsemän itsenäistä kirjaa. Ramayanan keskeisiä hahmoja ovat Rama, Sita, Lakshmana, Bharat, Hanumana ja Ravana. He ovat kaikki tärkeitä intialaisuuteen kuuluvia hahmoja. (…are all fundamental to the cultural consciousness of India.) Hindutradition mukaan Rama on muinainen Intian kuningas ja Vishnun seitsemäs inkarnaatio. Sita on hänen vaimonsa, seitsemäs Lakshmin (Vishnun puoliso, valon, viisauden ja hyvän onnen jumalatar) inkarnaatio. Lakshmana on Raman veli ja läheinen kumppani. Bharat puolestaan on Raman toinen veli. Hanumana on vanara eli ihmishahmoinen apina. Ramayanassa hän esiintyy Raman uskollisena palvelijana. Hanumana kuvataan hyvin nöyränä, voimakkaimpana vanarana ja viisaimpana olentona. Hän on myös tuulen jumalan poika. Ravana on Ramayanassa esiintyvä päävihollinen ja Lanka-saaren kuningas. Vishnun seitsemännen inkarnaation, jota Rama edustaa, tarkoitus on näyttää ihmisille ihmiselämän ihanne, paras tapa elää. Ramayanan sankaritarinan mukaan Rama joutuu lähtemään maanpakoon metsään. Siellä demonikuningas Ravana ryöstää Sitan. Yhdessä Hanumanan ja muiden apinaliittolaistensa kanssa Rama hyökkää Ravanan saarivaltakuntaan Lankaan, kukistaa Ravanan ja voittaa Sitan takaisin. Lopuksi Rama palaa valtaistuimelleen ja palauttaa uskonnolliset ja moraaliset lait (dharma) maan päälle.
BANDEROLLI 3 Krishna Krishna on sanskritin kielinen nimi ja se tarkoittaa kirjaimellisesti “musta” tai “tumma”. Krishna kuvataankin usein musta tai sini-ihoisena. Krishnalla on myös useita muita nimiä kuten Govinda (hän, joka suojelee lehmiä), Hari (keltaisen tai kullan värinen), Jagannatha (maailmankaikkeuden herra), Madhava (se, joka tuo kevään, hyvän onnen jumalattaren aviomies), Padmanabha (se, jolla on lootuskukan muotoinen napa).
BANDEROLLI 4 Tanssista intialaisessa kulttuurissa Sekä temppeleissä, hoveissa että tavallisten ihmisten keskuudessa tanssi on aina ollut keskeinen osa hindujen elämää. Tanssi kuuluu niin olennaisena osana lukemattomiin erilaisiin festivaaleihin ja seremonioihin, että se otetaan itsestään selvyytenä. Ehkä näkyvin esimerkki siitä tosiasiasta, että intialaiset ovat aina ottaneet tanssin hyvin vakavasti on useat tanssivat jumalat kuten Shiva, Parvati, Ganesha, Krishna ja moni muu. Tanssi on arvostettu ja kunnioitettu jumalallisen inspiraation lähde. Ihmiset ovat tanssijoita siinä missä jumalat ja jumalattaretkin.
Kathak Kuten moni muukin Etelä-Aasian klassinen tanssilaji myös kathak on alun perin liittynyt temppeleissä suoritettaviin palvontamenoihin. Kathak eroaa kuitenkin monista muista klassisista tanssityyleistä siinä, että sen kehitykseen on vaikuttanut voimakkaasti muslimien asettuminen maanosan pohjoisiin osiin. Mahabraratan mukaan kathakat olivat alun perin tarinan kertoja Brahmaaneja (pappeja), joiden työtä oli sanallinen mietiskely. Tarinan mukaan muinaiset pohjoisen Brahmaanit saavuttivat rukoilleessaan hurmionpisteen, jossa he alkoivat tanssia. Tätä tanssia kutsuttiin kathak-tanssiksi. Kathak tulee sanoista kathakar ‘tarinan kertoja’ ja katha ‘tarina’. Myöhemmin kathak-tanssiin yhdistyivät intialaisen jumalten palvontatradition lisäksi sekä hindulaisuuden että islamin mystiset piirteet. Tarinat, joita tanssin avulla kerrottiin saivat uusia aiheita jumaltarinoiden lisäksi. Uuden tanssin avulla alettiin käsitellä myös ajankohtaisia aiheita liittyeen keisarillisiin valloituksiin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Esityksessä tanssi yleensä jatkaa lauletun tarinan ja soiton jälkeen. Tämä on myös kahta toista klassisen tanssin traditiota, Bharata Natyamia ja Kathakalia, leimaava piirre. Muita kathak-tanssille tyypillisiä piirteitä ovat piruetit ja tanssijan sekä rumpalin välinen vuoropuhelu, jossa soittajat ja tanssijat esittävät omia osuuksiaan vuorotellen, jatkaen esitystä eteenpäin siitä mihin toinen jäi. Tämä erottaa kathakin monista muista intialaisista tansseista. Guru-oppilas -suhde Traditionaalisesti tanssin opetus tapahtui gurun eli opettajan talossa. Intialaisittain puhutaan käsitteestä guru-shishya-parampara tarkoittaen, että oppilas (shishya) asui opettajan (guru) luona palvellakseen ja oppiakseen tradition (parampara). Kula on sanskritia ja se tarkoittaa perhettä, sukua tai taloa. Guru-kula puolestaan tarkoittaa “opetella gurun talossa”. Tradition mukaan oppilas muutti gurun luokse palvellakseen mestariaan ja imeäkseen itseensä tanssin tekniikan, historian, estetiikan, tarkoituksen ja herkkyyden tanssissa/tanssiin. Gurun talossa ei paljoa puhuttu. Guru tarjosi opetusta tarkoin harkittuja määriä???? ja oppilaan tuli imeä kaikki tieto itseensä gurun näyttämien esimerkkien kautta. Oppilaan tuli harjoitella niin kauan kunnes guru ilmoitti hänelle olevansa tyytyväinen hänen saavutuksiinsa. Oppilas ei siis oppinut ainoastaan tanssia vaan tietyn elämäntyylin ja keinot, joilla hallita uutta tapaa elää. Oppilaan suhde guruunsa opetti hänelle myös, minkälainen hänen suhteensa tulisi olla opeteltavaan taidemuotoon: kunnioituksen, tottelevaisuuden ja palvelualttiuden gurua kohtaan oli tarkoitus rikkoa oppilaan ego (itsekäs minuus) ja saada esiin todellinen minuus. Todellinen minuus tarkoitti jumalallista minuutta. Lopulta tanssijan tuli omistautua jollekin temppelille tai kuninkaalliselle hoville. Jos hän omistautui temppeliä hallitsevalle jumalle tai hovin hallitsijalle hänen katsottiin olevan naimisissa, eikä hän voinu naida ketään muuta. Hän pystyi kuitenkin saamaan lapsia, jotka yhdistyivät esiintyjien sukuun.
Bollywood Bollywood-elokuvissa on useimmiten ainakin yksi laulu- ja tanssikohtaus. Laulut, tanssit, rakkauskuviot, komedia sekä hyvän ja pahan väliset kamppailut sekoittuvat elokuvissa keskenään. Lopulta vastakohtaisten elementtien mosaiikista syntyy yleensä kolme tuntia pitkiä jännitysnäytelmiä. Kyseisiä elokuvia kutsutaan myös masala-elokuviksi, jolla viitataan intialaiseen monia eri mausteita sisältävään seokseen, masalaan.
SHIVA BANDEROLLI Kuinka Shiva sai kolmannen silmansä Intian toisessa suuressa kansalliseepoksessa Mahabharatassa kerrotaan myytti siitä, miten Shiva, maailman tuhoajana ja uudelleen luojana tunnettu jumala, sai kolmannen silmänsä. Eräänä päivänä Shivan puoliso Parvati hiipi salaa miehensä selän taakse ja leikillisesti laittoi kätensä tämän silmien eteen. Yhtäkkiä maan päälle levisi pimeys, sillä maailmankaikkeuden jumala oli sulkenut silmänsä. Äkkiä Shivan otsasta leimahti suuri liekki. Liekin alta paljastui kolmas silmä, joka toi valon takaisin maan päälle.
BANDEROLLI 5 Kambodzha ja tanssit Savoeun Tran kertoo, että Kambodzhassa tanssi on yksi koulussa opetettavista kouluaineista muiden aineiden rinnalla. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tanssia. Opettaja valitsee mukaan tanssiharjoituksiin ne oppilaat, jotka ovat tanssitaitoisia ja haluavat tanssia. Oppilaat jaetaan ryhmiin, joissa jokaisessa opetellaan eri tanssi. Savoeunin mukaan kaikkien täytyy kuitenkin opetella yksi perustanssi, joka antaa tietyt perusvalmiudet tanssimiseen ja siinä kehittymiseen. Tanssiesityksissä on tyypillisesti neljä eri roolia. Naisen ja miehen roolit sekä jättiläisen ja apinoiden roolit. Pojat tanssivat useimmiten apinoiden roolin, mikä ei ole ollenkaan vähäpätöinen rooli vaan yhtä arvostettu kuin hindulaisten myyttinen apinajumala Hanuman. Apsara-tanssijoiden ryhmä on kaikista arvostetuin ja korkea-arvoisin ryhmä. Savoeunin mukaan jokaisessa tanssiryhmässä on yksi tähti eli päätanssija. Tähdellä on lisäksi useampi varamies, joka esittää tähden osan, jos hän sairastuu. Savoen kertoo tulleensa valituksi prinsessa Norodom Buppha Devin perustamaan tanssikouluun uuden vuoden juhlaesiintymisessä vuonna 1992. Valinnassa ruumiin rakenne oli yksi tärkeä kriteeri. Koska apsara-tanssi perustuu äärimmilleen vietyyn käsien, sormien ja jalkojen venyvyyteen, oli Savoen saanut valinnassa pisteitä myös taipuisuudestaa ja hennosta, keijumaisesta olemuksestaan.
Angkor Muinaisen Angkorin valtakunnan pääuskonnot olivat hindulaisuus ja Kiinan puolelta tullut Mahayana-buddhalaisuus. Sinä aikana Kaakkois-Aasiassakin palvottiin maailman ylläpitäjää Vishnua ja tanssivaa Shivaa, joka tanssillaan sekä tuhosi että loi maailman. Myös kuningas Rama ja Krishna olivat tunnettuja hahmoja. Brahma-jumalaa palvottiin onnea tuovana jumalana. Angkoria hallitsi itsevaltiaan ottein jumalaan verrattavissa oleva kuningas, jonka edessä kansan oli heitäydyttävä maahan. Angkorin yhteiskunta oli tiukan hierarkinen. Kansa koostui kasteista ja luokista samaan tapaan kuin Intiassa. Tärkeimmät neljä kastia olivat Brahmaani-papisto, kshatriyat eli sotilaat, vaishyat eli kauppiaat ja ruumillisen työn tekijät eli sudrat. Intian kasijärjestelmän tapaan sudrat oli jaettu ammattikuntiin, joissa yksilön paikka määrittyi jo syntymässä ja siirtyi sukupolvelta toiselle. 1200-luvulla Kaakkois-Aasiaan saapui Sri Lankalaisten munkkien mukana Therava-buddhalaisuus, joka nousi hindulaisuutta ja Mahayana-buddhalisuutta suositummaksi uskonnoksi. Theravada-buddhalaisuus piti kunigasta hengellisesti ansioituneempana ihmisenä yhteisössään, mikä teki hänestä oikeudenmukaisen hallitsijan. Kuninkaan velvollisuus oli jakaa omaa henkistä tietoaan ja ylläpitää buddhalaisuuden luostarilaitosta. Kuitenkin kuninkaan asema jumalan kaltaisena hahmona, joka hallitsi ihmisten yläpuolella alkoi hiipua therevada-buddhalaisuuden myötä. Theravada-buddhalaisuus hyväksyi hindujen opetukset sielun kuolemattomuudesta, mutta lisäsivät siihen Buddhan opetukset yksilön mahdollisuudesta itse vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja saavuttamaan ikuisen rauhan. Buddalaisuus Buddhalaisessa pelastustiessä painotetaan kolmea keskeistä tekijää. Pelastustie-opin mukaan ihmisen tulisi pidättäytyä tietoisesti pahoista ajatuksista, sanoista ja teoista, jotka voisivat vahingoittaa muita. Tällaiset ajatukset puhdistetaan mielestä keskittyneessä mietiskelyssä. Mietiskelyn kautta voidaan saavuttaa myös ymmärrys, jonka kautta oivalletaan neljä jaloa totuutta. Se, joka näiden keinojen avulla poistaa itsestään itsekkään halun tai himon ei enää synny uudelleen. Hän ymmärtää totuuden ja valaistuu. Lisää buddalaisuudesta banderolli numero kahdeksassa.
BANDEROLLI 6 Angkor Wat Kaikkein tunnetuin rakennus, joka rakennettiin Angkorin kaupunkiin khmerien vallan aikana oli Angkor Watin temppeli. Angkor Watin arkkitehtuuri kuvastaa muinaisen intialaisen aryan- mytologian hyväksymistä khmerien valtakunnassa, sillä mytologian mukainen maailmankuva ikuistettiin temppelin kivisiin rakenteisiin. Temppelin porteilta johtaa neljä tietä rakennuksen päätemppeliin, jossa jumalan ja kuningaan uskottiin yhdistyvän ykdeksi ja samaksi henkilöksi tai voimaksi. Angkor Wat on vielä tänäkin päivänä suurin uskonnollinen rakennus maailmassa. Koko Angkorin kaupunki on myös tärkeä arkeologinen kohde Kaakkois-Aasiassa. Angkorin arkeologinen puisto sisältää Angkor Wat temppelin lisäksi useita muita mahtavia jäännöksiä khmerien imperiumin ajalta, 800-luvulta aina 1400-luvulle. Alue rakennuksineen on UNESCOn suojelema.
BANDEROLLI 7 Apsarat Hindulaisessa ja buddhalaisessa mytologiassa apsarat esiintyvät naispuolisina luonnonhenkinä. Apsarat ovat myös Gandharvojen, taivaallisten musikanttien ja Indran palvelijoiden, vaimoja. He tanssivat useiden eri jumalien palatseissa miestensä säveltämän musiikin tahdissa. Kambodzhalaisen myytin mukaan apsarat ovat enkeleitä, jotka laskeutuvat taivaasta maan päälle poimimaan kukkia apsaroiden kuningattarelle, jota he palvovat.
BANDEROLLI 8 Ganesha Miten Ganesha sai elefantin päänsä Eräänä päivänä Ganeshan äiti Parvati halusi kylpeä. Hänellä ei ollut kuitenkaan ketään, joka olisi vartioinut talon ulkopuolla sillä aikaa, ettei kukaan tulisi sattumalta juuri silloin sisään. Hän päätti luoda pojan hahmon kurkumatahnasta, jonka hän oli valmistanut peseytymistään varten. Hän puhalsi hahmoon elämän ja niin syntyi hänen poikansa Ganesha. Parvati määräsi, ettei Ganesha saisi päästää ketään sisään sillä aikaa kun hän peseytyi. Ganesha totteli äitiään uskollisesti. Jonkin ajan kuluttua Parvatin aviomies Shiva saapui kotiin ja yritti päästä talon sisälle. Ganesha pysäytti hänet. Siitäkös Shiva raivostui, että joku tuntematon poika uskalsi nousta häntä vastaan. Shiva kertoi Ganeshalle olevansa Parvatin aviomies ja vaati päästä sisään. Mutta Ganesha ei kuunnellut kenenkään muun käskyjä kuin äitinsä. Shiva menetti kärsivällisyytensä. Hän ajautui hurjaan taisteluun Ganeshan kanssa, minkä seurauksena Shiva vimmoissaan sivalsi Ganeshalta pään poikki. Shivan ase oli niin voimakas, ettei päätä enää löytynyt. Etsiessään Ganeshan irronnuttta päätä Shiva kohtasi viimein Brahman. Brahma ehdotti, että Shiva korvaisi Ganeshan pään ensimmäisen elävän olennon päällä, jonka hän kohtaisi ja joka makaisi kasvot osoittaen pohjoiseen päin. Shiva lähetti taivaallisen armeijansa (Gana) matkaan ja käski heitä ottamaan kenen tahansa olennon pään, joka nukkui kasvot pohjoiseen päin osoittaen. Ensimmäinen olento, jonka he löysivät ja joka vastasi Shivan antamia ohjeita oli nukkuva elefantti. He ottivat sen pään ja toimittivat Shivalle. Shiva yhdisti elefantin pään Ganeshan ruumiiseen ja herätti hänet takaisin henkiin. Siitä hetkestä lähtien Ganeshaa alettiin kutsua Ganapathiksi eli Shivan taivaallisen armeijan Ganan johtajaksi ja hanta oli määrä rukoilla ennen mihin tahansa toimeen ryhtymistä.
Buddha Ennen kuin Siddhartha Gautamasta tuli valaistunut Buddha, hän oli aikoinaan suojeltu intialainen prinssi. Hänen isänsä oli rakennuttanut Siddharthalle palatsin, jonka tarkoitus oli eristää poika muusta maailmasta. Isä oli määrännyt, että palatsissa kaiken piti olla kaunista ja iloista. Ennen pitkää Siddharthaa alkoi kuitenkin kiinnostaa, mitä palatsin ulkopuolella oli. Vastahakoisesti Siddharthan isä antoi poikansa mennä yhdeksi päiväksi ulos palatsista. Isä kuitenkin halusi suojata poikaansa näkemästä kärsimystä ja yritti estää häntä näkemästä köyhiä ja sairaita. Kuitenkin Siddhartha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen, sairaan, kuolleen ja askeetikon. Silloin Siddhartha käsitti, että maailmassa on myös sairautta ja köyhyyttä. Hieman vanhempana hän päätti hylätä ylellisen elämänsä ja ruveta askeetikoksi. Kuuden vuoden ajan hän yritti valaistua, mutta ei onnistunut. Hän ymmärsi, ettei askeetikon ankara elämätapa voisi saavuttaa valaistumista. Hän meni puun alle mietiskelemään. Legendan mukaan eräs hindulainen demoni yritti monin eri taikakonstein häiritä Siddharthan mietiskelyä, mutta jokaisella kerralla Siddhatha onnistui torjumaan hänen yrityksensä. Lopulta demoni tunnusti häviönsä ja Siddhartha ymmärsi, että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä. Hänestä tuli valaistunut, Buddha. Buddhan opetuksia - neljä jaloa totuutta Buddha painotti opetuksissaan "keskitietä". Se tarkoitti, että totuutta etsiessään on vältettävä äärimmäisyyksiä, aistinautintoja ja itsekidutusta. Toisaalta hän puhui myös "neljästä jalosta totuudesta". Ensimmäisen jalon totuuden mukaan kaikki olemassaolo on kärsimystä. Kaikki on katoavaista ja ikuisessa muutoksessa. Sen vuoksi myös ihminen syntyy, vanhenee ja kuolee. Toisen jalon totuuden mukaan kärsimyksen syynä on itsekäs himo, joka saa ihmisen haluamaan kaikkea, mitä maanpäällinen elämä sisältää ja sitoo hänet jälleensyntymien kiertokulkuun. Kolmannen jalon totuuden mukaan olemassaolon ja kärsimyksen ulkopuolella on nirvana. Sana nirvana tarkoittaa liekin pois puhaltamista, sammumista, vapautumista jälleensyntymien kiertokulusta. Neljäs jalo totuus opettaa nirvanaan vievän kahdeksan osaisen tien: 1. oikea ymmärrys (neljä jaloa totuutta), 2. oikea ajattelu (vältetään ahneutta, vihaa ja harhaluuloja), 3. oikea puhe (vältetään valhetta, loukkauksia ja turhan puhumista), 4. oikea toiminta (vältetään tappamista ja varastamista), 5. oikea eläminen (jokapäiväisen elannon hankkiminen tekemättä vahinkoa muille olennoille), 6. oikea yritys (tahto vähentää kaikkea vahingollista ja lisätä kaikkea hyödyllistä), 7.oikea tajunta (ei ole olemassa pysyvää itsenäistä sielua), 8. oikea syventyminen mietiskelyyn
Lisää tietoa edellä käsitellyistä aiheista voit etsiä esimerkiksi seuraavista lähteistä: Parpola, Asko (toim.) 2005. Intian kulttuuri. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Puhutteko Intiaa? 2006. Helsingin kaupungin Taidemuseon INDIA EXPRESS – pyhää ja populaaria –näyttelyn julkaisu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Etusivu Hyviä tuloksia hakusanoilla: Natya shastra BANDEROLLI 1 Natya Shastra Näytteleminen, tanssi, musiikki ja tunteet yhdistyvät värikkääksi kokonaisuudeksi Myytin mukaan alussa kun jumalat olivat luoneet teatterin ja tanssin Bharata -niminen viisas mies sai tehtäväkseen kirjoittaa uudesta taiteenlajista laajan teoksen nimeltä Natya Shastra.Näihin päiviin asti säilynyt esittävien taiteiden oppikirja Natya Shastra esittelee muinaisen Intian sanskritinkielisen draaman ja teatterin teoriaa alkaen aina teatterin synnystä. Se käsittelee yksityiskohtaisesti draamaan ja teatteriin liittyviä osa-alueita kuten teatteriarkkitehtuuria, näyttelemistä, puvustusta, maskeerausta, tanssia, musiikkia, näytelmän rakennetta, runojen kirjoittamista, yleisöä ja rituaalisia menoja liittyen esityksiin. Liikkeiden katsotaan olevan näyttelemisen tärkeimpiä elementtejä. Natya Shastra erittelee 108 tanssin perusyksikköä: neljä tapaa seistä, 32 lanne- ja jalkaliikettä, 9 niskaliikettä, 7 kulmakarvaliikettä ja 36 katsetyyppiä. Tarkoin määritellyt eleet, ilmeet. käsi- ja jalkaliikkeet tarjoavat laajan valikoiman perfomatiivisia elementtejä, joista taitelijat ammentavat aineksia ilmaisuunsa. Erilaisten tunteiden ilmaiseminen on intialaisessa tanssissa tärkeää. Natya Shastra erottelee useita eri perustunteita, bhavoja. Bhavat perustuvat laajaan ihmismielen havainnointiin ja tutkimukseen, minkä perusteella Bharata määritteli useita eri tunteita tai tunnetiloja. Tanssissa ja teatterissa jokaista bhavaa eli tunnetta ilmentää tietty asento, liike, ilme ja käsiele. Jokaisen esittettävän tunneärsykkeen ajatellaan herättävän yleisössä tietty tunnetila tai mielentila rasa. Esimerkiksi naurulla (bhava) yritetään saada yleisö huvittuneeseen mielentilaan (rasa). Lukuisten eri aluekohtaisten kansantanssityylien lisäksi tänä päivänä tunnustetaan kuusi eri klassisen tanssin tyyliä: Tamil Nadun Bharatnatyam, Keralassa kehittynyt Kathakali, Andhra Pradeshin Kuchipudi, Luoteis-Pakistanissa syntynyt Manipuri ja Pohjois-Intialle ja Pakistanille tyypillinen Kathak.
Hindukolminaisuus ja luojajumala Brahma Hindulainen maailmankuva kiertää kehän, jossa ensin Brahma loi maailman. Maailman järjestyksen valvominen jäi Vishnun tehtäväksi. Kun maailman rappeutuminen oli Vishnun mielestä niin pitkällä, ettei hän voinut enää ylläpitää sitä, Shiva tuhosi sen. Tämän jälkeen Brahma loi maailman taas uudelleen. Brahma tunnetaan luojajumalana, Brahmanin eli maailmankaikkeuden, korkeimman hengen edustajana. Hindujen pyhien purana-tekstien mukaan Brahma syntyi lootuskukasta, joka kasvoi Vishnun navasta maailmankaikkeuden alussa. Tämä selittää hänen nimensä Nabhija (navasta syntynyt). Toisen myytin mukaan Brahma loi itse itsensä. Ensin hän loi veden, johon hän istutti siemenen. Siemenestä kasvoi myöhemmin kultainen muna, josta Brahma syntyi Hiranyagarbhaksi. Hänet tunnetaan myös nimellä Kanja (vedessä syntynyt). Brahman sanotaan Brahma kuvataan tavallisesti nelipäisenä ja nelikätisenä. Jokainen päistä lausuu yhtä neljästä Vedasta, hindujen pyhistä kirjoituksista. Brahmalla ei ole asetta kuten useimmilla hindujumalilla. Yhdessä kädessään Brahma pitelee kuninkaallista lusikkaa, joka kuvastaa pyhän öljyn kaatamista uhrituleen. Lusikka kertoo myös, että Brahma on uhrauksen herra. Toisessa kädessään hän kantaa vesimaljaa. Vesi kuvastaa ensimmäistä, kaikkiläpäisevää tilaa, johon maailma luotiin. Kolmannessa kädessään Brahma pitelee helminauhaa, jonka avulla hän seuraa ajankulkua maailmankaikkeudessa. Joskus hänen neljänteen käteensä kuvataan Veda-kirjat tai lootuskukka.
BANDEROLLI 2 Hindulaisuuden juuret Hindulaisuus-termin pohjana oleva sana hindu juontaa juurensa Indus-joen sanskritinkieliseen nimeen Sindhu, joka alunperin tarkoittaa jokea. Termiä hindulaisuus tai hinduismi on käytetty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Muilla Intiassa syntyneillä uskonnoilla buddhalaisuudella ja jainalaisuudella on myös paljon yhteistä hindulaisuuden kanssa. Periaatteessa nekin voitaisiin lukea hindulaisuuteen, Intian alkuperäiseen uskontoon. Jainalaisuuden ja buddhalaisuuden edustajat eivät kuitenkaan itse tunnusta Veda-tekstejä ja niitä vaalivien brahmaanien auktoriteettia. Tätä tunnustamista on pidetty yhtenä tärkeimmistä hindulaisuuden eri haaroja yhdistävistä piirteistä. Suurin osa hinduista asuu Intiassa ja Nepalissa, mutta iso osa hinduvähemmistöjä elää myös Sri Lankassa, Kaakkois-Aasiassa, Etelä- ja Itä-Afrikassa ja muualla maailmassa. Hindulaisuus on maailman vanhin korkeauskonto. Verrattuna kaikkiin eläviin maailmanuskontoihin, hindulaisuudella on pisin historia, viisi vuosituhatta. Kuten useimmilla muilla korkeauskonnoilla, sillä ei ole ketään tiettyä historiallista perustajaa. Perinteisen käsityksen mukaan hinduiksi ei voi kääntyä vaan ainoastaan syntyä. Hindulaisuudessa ei ole mitään keskitettyä johtoa, jollaisena esimerkikki kirkko toimii monissa uskonnoissa. Kullakin kylällä, kastillla, temppelillä ja lahkolla on omat neuvostonsa ja henkiset johtajansa. Myös perheillä on usein oma henkinen neuvonantajansa ja opettaja, joka huolehtii siirtymäriittien toimittamisesta. Hindulaisuudessa ei myöskään ole mitään yhtä yhteistä oppia tai uskontunnustusta. Monilla hindulaisuuden piiriin luettavilla eri uskonnollisilla liikkeillä on usein toisistaan poikkeavia käsityksiä ja oppeja. Hindulaisuudessa heimouskonnot ja kirjallisiin lähteisiin perustuva korkeauskonto elävät toistensa kanssa sopusoinnussa ja ottaen vaikutteita toinen toisiltaan. Yksi erityinen piirre, joka erottaa hindulaisuuden monista muista uskonnoista, on sen avoimuus uusia mielipiteitä ja ajatusrakennelmia kohtaan.
Kirjallinen perinne Etelä-Aasian alueeseen kuuluvat Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Mahabharata Mahabharata on kolmanneksi suurin runoteos maailmassa. Sitä on kuvattu myös yhdeksi ihmiskunnan mahtavimmista kirjallisista saavutuksista. Lisäksi sillä on suuri uskonnollinen ja filosofinen merkitys intialaisille. Erityisesti yksi teoksen kappaleista Bhagavad Gita, johon on kirjattu hindulaisuuden perusperiaatteet. Ennen kuin Mahabharatan tarinat kirjoitettiin muistiin, ne olivat vuosisatoja välittyneet suullisena perintönä ihmiseltä toiselle. Tämä oli tyypillistä myös monille muille Intian kirjallisten teosten kertomuksille. Toisaalta, intialaisen suullisen tarinan kertomisen perinne erosi Eurooppalaisesta tyylistä siinä, että siihen liittyi äärimmäisen tiukat säännöt, jotka vaativat tarinan sanatarkkaa muistamista. Mahabharatan tarinat kertovat kuninkaista, prinsessoista, viisaista miehistä, demoneista, jumalista ja jumalattarista. Se sisältää paljon vertauskuvia, jotka ovat tarkoitettu hindufilosofian opiskelijoille. Lisäksi teoksen yksi tärkeimmistä päämääristä on valaista ihmisiä elämän neljästä saavutuksesta: mielihyvä, (kama), varallisuus (artha), velvollisuus (dharma), vapautus (moksha). Moksha eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta on monien hindujen mielestä ihmiselämän tärkein päämäärä. Mahabharata sisältää myös 16 375 säettä, jotka käsittelevät erityisesti Krishna-jumalaa.
Ramayana Ramayana sisältää opetuksia vanhoista hinduviisauksista. Ne on kirjoitettu vertauskuvalliseen muotoon, jossa sekoittuu sekä uskonto että filosofia. Teos käsittää 24 000 säettä ja seitsemän itsenäistä kirjaa. Ramayanan keskeisiä hahmoja ovat Rama, Sita, Lakshmana, Bharat, Hanumana ja Ravana. He ovat kaikki tärkeitä intialaisuuteen kuuluvia hahmoja. (…are all fundamental to the cultural consciousness of India.) Hindutradition mukaan Rama on muinainen Intian kuningas ja Vishnun seitsemäs inkarnaatio. Sita on hänen vaimonsa, seitsemäs Lakshmin (Vishnun puoliso, valon, viisauden ja hyvän onnen jumalatar) inkarnaatio. Lakshmana on Raman veli ja läheinen kumppani. Bharat puolestaan on Raman toinen veli. Hanumana on vanara eli ihmishahmoinen apina. Ramayanassa hän esiintyy Raman uskollisena palvelijana. Hanumana kuvataan hyvin nöyränä, voimakkaimpana vanarana ja viisaimpana olentona. Hän on myös tuulen jumalan poika. Ravana on Ramayanassa esiintyvä päävihollinen ja Lanka-saaren kuningas. Vishnun seitsemännen inkarnaation, jota Rama edustaa, tarkoitus on näyttää ihmisille ihmiselämän ihanne, paras tapa elää. Ramayanan sankaritarinan mukaan Rama joutuu lähtemään maanpakoon metsään. Siellä demonikuningas Ravana ryöstää Sitan. Yhdessä Hanumanan ja muiden apinaliittolaistensa kanssa Rama hyökkää Ravanan saarivaltakuntaan Lankaan, kukistaa Ravanan ja voittaa Sitan takaisin. Lopuksi Rama palaa valtaistuimelleen ja palauttaa uskonnolliset ja moraaliset lait (dharma) maan päälle.
BANDEROLLI 3 Krishna Krishna on sanskritin kielinen nimi ja se tarkoittaa kirjaimellisesti “musta” tai “tumma”. Krishna kuvataankin usein musta tai sini-ihoisena. Krishnalla on myös useita muita nimiä kuten Govinda (hän, joka suojelee lehmiä), Hari (keltaisen tai kullan värinen), Jagannatha (maailmankaikkeuden herra), Madhava (se, joka tuo kevään, hyvän onnen jumalattaren aviomies), Padmanabha (se, jolla on lootuskukan muotoinen napa).
BANDEROLLI 4 Tanssista intialaisessa kulttuurissa Sekä temppeleissä, hoveissa että tavallisten ihmisten keskuudessa tanssi on aina ollut keskeinen osa hindujen elämää. Tanssi kuuluu niin olennaisena osana lukemattomiin erilaisiin festivaaleihin ja seremonioihin, että se otetaan itsestään selvyytenä. Ehkä näkyvin esimerkki siitä tosiasiasta, että intialaiset ovat aina ottaneet tanssin hyvin vakavasti on useat tanssivat jumalat kuten Shiva, Parvati, Ganesha, Krishna ja moni muu. Tanssi on arvostettu ja kunnioitettu jumalallisen inspiraation lähde. Ihmiset ovat tanssijoita siinä missä jumalat ja jumalattaretkin.
Kathak Kuten moni muukin Etelä-Aasian klassinen tanssilaji myös kathak on alun perin liittynyt temppeleissä suoritettaviin palvontamenoihin. Kathak eroaa kuitenkin monista muista klassisista tanssityyleistä siinä, että sen kehitykseen on vaikuttanut voimakkaasti muslimien asettuminen maanosan pohjoisiin osiin. Mahabraratan mukaan kathakat olivat alun perin tarinan kertoja Brahmaaneja (pappeja), joiden työtä oli sanallinen mietiskely. Tarinan mukaan muinaiset pohjoisen Brahmaanit saavuttivat rukoilleessaan hurmionpisteen, jossa he alkoivat tanssia. Tätä tanssia kutsuttiin kathak-tanssiksi. Kathak tulee sanoista kathakar ‘tarinan kertoja’ ja katha ‘tarina’. Myöhemmin kathak-tanssiin yhdistyivät intialaisen jumalten palvontatradition lisäksi sekä hindulaisuuden että islamin mystiset piirteet. Tarinat, joita tanssin avulla kerrottiin saivat uusia aiheita jumaltarinoiden lisäksi. Uuden tanssin avulla alettiin käsitellä myös ajankohtaisia aiheita liittyeen keisarillisiin valloituksiin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Esityksessä tanssi yleensä jatkaa lauletun tarinan ja soiton jälkeen. Tämä on myös kahta toista klassisen tanssin traditiota, Bharata Natyamia ja Kathakalia, leimaava piirre. Muita kathak-tanssille tyypillisiä piirteitä ovat piruetit ja tanssijan sekä rumpalin välinen vuoropuhelu, jossa soittajat ja tanssijat esittävät omia osuuksiaan vuorotellen, jatkaen esitystä eteenpäin siitä mihin toinen jäi. Tämä erottaa kathakin monista muista intialaisista tansseista. Guru-oppilas -suhde Traditionaalisesti tanssin opetus tapahtui gurun eli opettajan talossa. Intialaisittain puhutaan käsitteestä guru-shishya-parampara tarkoittaen, että oppilas (shishya) asui opettajan (guru) luona palvellakseen ja oppiakseen tradition (parampara). Kula on sanskritia ja se tarkoittaa perhettä, sukua tai taloa. Guru-kula puolestaan tarkoittaa “opetella gurun talossa”. Tradition mukaan oppilas muutti gurun luokse palvellakseen mestariaan ja imeäkseen itseensä tanssin tekniikan, historian, estetiikan, tarkoituksen ja herkkyyden tanssissa/tanssiin. Gurun talossa ei paljoa puhuttu. Guru tarjosi opetusta tarkoin harkittuja määriä???? ja oppilaan tuli imeä kaikki tieto itseensä gurun näyttämien esimerkkien kautta. Oppilaan tuli harjoitella niin kauan kunnes guru ilmoitti hänelle olevansa tyytyväinen hänen saavutuksiinsa. Oppilas ei siis oppinut ainoastaan tanssia vaan tietyn elämäntyylin ja keinot, joilla hallita uutta tapaa elää. Oppilaan suhde guruunsa opetti hänelle myös, minkälainen hänen suhteensa tulisi olla opeteltavaan taidemuotoon: kunnioituksen, tottelevaisuuden ja palvelualttiuden gurua kohtaan oli tarkoitus rikkoa oppilaan ego (itsekäs minuus) ja saada esiin todellinen minuus. Todellinen minuus tarkoitti jumalallista minuutta. Lopulta tanssijan tuli omistautua jollekin temppelille tai kuninkaalliselle hoville. Jos hän omistautui temppeliä hallitsevalle jumalle tai hovin hallitsijalle hänen katsottiin olevan naimisissa, eikä hän voinu naida ketään muuta. Hän pystyi kuitenkin saamaan lapsia, jotka yhdistyivät esiintyjien sukuun.
Bollywood Bollywood-elokuvissa on useimmiten ainakin yksi laulu- ja tanssikohtaus. Laulut, tanssit, rakkauskuviot, komedia sekä hyvän ja pahan väliset kamppailut sekoittuvat elokuvissa keskenään. Lopulta vastakohtaisten elementtien mosaiikista syntyy yleensä kolme tuntia pitkiä jännitysnäytelmiä. Kyseisiä elokuvia kutsutaan myös masala-elokuviksi, jolla viitataan intialaiseen monia eri mausteita sisältävään seokseen, masalaan.
SHIVA BANDEROLLI Kuinka Shiva sai kolmannen silmansä Intian toisessa suuressa kansalliseepoksessa Mahabharatassa kerrotaan myytti siitä, miten Shiva, maailman tuhoajana ja uudelleen luojana tunnettu jumala, sai kolmannen silmänsä. Eräänä päivänä Shivan puoliso Parvati hiipi salaa miehensä selän taakse ja leikillisesti laittoi kätensä tämän silmien eteen. Yhtäkkiä maan päälle levisi pimeys, sillä maailmankaikkeuden jumala oli sulkenut silmänsä. Äkkiä Shivan otsasta leimahti suuri liekki. Liekin alta paljastui kolmas silmä, joka toi valon takaisin maan päälle.
BANDEROLLI 5 Kambodzha ja tanssit Savoeun Tran kertoo, että Kambodzhassa tanssi on yksi koulussa opetettavista kouluaineista muiden aineiden rinnalla. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tanssia. Opettaja valitsee mukaan tanssiharjoituksiin ne oppilaat, jotka ovat tanssitaitoisia ja haluavat tanssia. Oppilaat jaetaan ryhmiin, joissa jokaisessa opetellaan eri tanssi. Savoeunin mukaan kaikkien täytyy kuitenkin opetella yksi perustanssi, joka antaa tietyt perusvalmiudet tanssimiseen ja siinä kehittymiseen. Tanssiesityksissä on tyypillisesti neljä eri roolia. Naisen ja miehen roolit sekä jättiläisen ja apinoiden roolit. Pojat tanssivat useimmiten apinoiden roolin, mikä ei ole ollenkaan vähäpätöinen rooli vaan yhtä arvostettu kuin hindulaisten myyttinen apinajumala Hanuman. Apsara-tanssijoiden ryhmä on kaikista arvostetuin ja korkea-arvoisin ryhmä. Savoeunin mukaan jokaisessa tanssiryhmässä on yksi tähti eli päätanssija. Tähdellä on lisäksi useampi varamies, joka esittää tähden osan, jos hän sairastuu. Savoen kertoo tulleensa valituksi prinsessa Norodom Buppha Devin perustamaan tanssikouluun uuden vuoden juhlaesiintymisessä vuonna 1992. Valinnassa ruumiin rakenne oli yksi tärkeä kriteeri. Koska apsara-tanssi perustuu äärimmilleen vietyyn käsien, sormien ja jalkojen venyvyyteen, oli Savoen saanut valinnassa pisteitä myös taipuisuudestaa ja hennosta, keijumaisesta olemuksestaan.
Angkor Muinaisen Angkorin valtakunnan pääuskonnot olivat hindulaisuus ja Kiinan puolelta tullut Mahayana-buddhalaisuus. Sinä aikana Kaakkois-Aasiassakin palvottiin maailman ylläpitäjää Vishnua ja tanssivaa Shivaa, joka tanssillaan sekä tuhosi että loi maailman. Myös kuningas Rama ja Krishna olivat tunnettuja hahmoja. Brahma-jumalaa palvottiin onnea tuovana jumalana. Angkoria hallitsi itsevaltiaan ottein jumalaan verrattavissa oleva kuningas, jonka edessä kansan oli heitäydyttävä maahan. Angkorin yhteiskunta oli tiukan hierarkinen. Kansa koostui kasteista ja luokista samaan tapaan kuin Intiassa. Tärkeimmät neljä kastia olivat Brahmaani-papisto, kshatriyat eli sotilaat, vaishyat eli kauppiaat ja ruumillisen työn tekijät eli sudrat. Intian kasijärjestelmän tapaan sudrat oli jaettu ammattikuntiin, joissa yksilön paikka määrittyi jo syntymässä ja siirtyi sukupolvelta toiselle. 1200-luvulla Kaakkois-Aasiaan saapui Sri Lankalaisten munkkien mukana Therava-buddhalaisuus, joka nousi hindulaisuutta ja Mahayana-buddhalisuutta suositummaksi uskonnoksi. Theravada-buddhalaisuus piti kunigasta hengellisesti ansioituneempana ihmisenä yhteisössään, mikä teki hänestä oikeudenmukaisen hallitsijan. Kuninkaan velvollisuus oli jakaa omaa henkistä tietoaan ja ylläpitää buddhalaisuuden luostarilaitosta. Kuitenkin kuninkaan asema jumalan kaltaisena hahmona, joka hallitsi ihmisten yläpuolella alkoi hiipua therevada-buddhalaisuuden myötä. Theravada-buddhalaisuus hyväksyi hindujen opetukset sielun kuolemattomuudesta, mutta lisäsivät siihen Buddhan opetukset yksilön mahdollisuudesta itse vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja saavuttamaan ikuisen rauhan. Buddalaisuus Buddhalaisessa pelastustiessä painotetaan kolmea keskeistä tekijää. Pelastustie-opin mukaan ihmisen tulisi pidättäytyä tietoisesti pahoista ajatuksista, sanoista ja teoista, jotka voisivat vahingoittaa muita. Tällaiset ajatukset puhdistetaan mielestä keskittyneessä mietiskelyssä. Mietiskelyn kautta voidaan saavuttaa myös ymmärrys, jonka kautta oivalletaan neljä jaloa totuutta. Se, joka näiden keinojen avulla poistaa itsestään itsekkään halun tai himon ei enää synny uudelleen. Hän ymmärtää totuuden ja valaistuu. Lisää buddalaisuudesta banderolli numero kahdeksassa.
BANDEROLLI 6 Angkor Wat Kaikkein tunnetuin rakennus, joka rakennettiin Angkorin kaupunkiin khmerien vallan aikana oli Angkor Watin temppeli. Angkor Watin arkkitehtuuri kuvastaa muinaisen intialaisen aryan- mytologian hyväksymistä khmerien valtakunnassa, sillä mytologian mukainen maailmankuva ikuistettiin temppelin kivisiin rakenteisiin. Temppelin porteilta johtaa neljä tietä rakennuksen päätemppeliin, jossa jumalan ja kuningaan uskottiin yhdistyvän ykdeksi ja samaksi henkilöksi tai voimaksi. Angkor Wat on vielä tänäkin päivänä suurin uskonnollinen rakennus maailmassa. Koko Angkorin kaupunki on myös tärkeä arkeologinen kohde Kaakkois-Aasiassa. Angkorin arkeologinen puisto sisältää Angkor Wat temppelin lisäksi useita muita mahtavia jäännöksiä khmerien imperiumin ajalta, 800-luvulta aina 1400-luvulle. Alue rakennuksineen on UNESCOn suojelema.
BANDEROLLI 7 Apsarat Hindulaisessa ja buddhalaisessa mytologiassa apsarat esiintyvät naispuolisina luonnonhenkinä. Apsarat ovat myös Gandharvojen, taivaallisten musikanttien ja Indran palvelijoiden, vaimoja. He tanssivat useiden eri jumalien palatseissa miestensä säveltämän musiikin tahdissa. Kambodzhalaisen myytin mukaan apsarat ovat enkeleitä, jotka laskeutuvat taivaasta maan päälle poimimaan kukkia apsaroiden kuningattarelle, jota he palvovat.
BANDEROLLI 8 Ganesha Miten Ganesha sai elefantin päänsä Eräänä päivänä Ganeshan äiti Parvati halusi kylpeä. Hänellä ei ollut kuitenkaan ketään, joka olisi vartioinut talon ulkopuolla sillä aikaa, ettei kukaan tulisi sattumalta juuri silloin sisään. Hän päätti luoda pojan hahmon kurkumatahnasta, jonka hän oli valmistanut peseytymistään varten. Hän puhalsi hahmoon elämän ja niin syntyi hänen poikansa Ganesha. Parvati määräsi, ettei Ganesha saisi päästää ketään sisään sillä aikaa kun hän peseytyi. Ganesha totteli äitiään uskollisesti. Jonkin ajan kuluttua Parvatin aviomies Shiva saapui kotiin ja yritti päästä talon sisälle. Ganesha pysäytti hänet. Siitäkös Shiva raivostui, että joku tuntematon poika uskalsi nousta häntä vastaan. Shiva kertoi Ganeshalle olevansa Parvatin aviomies ja vaati päästä sisään. Mutta Ganesha ei kuunnellut kenenkään muun käskyjä kuin äitinsä. Shiva menetti kärsivällisyytensä. Hän ajautui hurjaan taisteluun Ganeshan kanssa, minkä seurauksena Shiva vimmoissaan sivalsi Ganeshalta pään poikki. Shivan ase oli niin voimakas, ettei päätä enää löytynyt. Etsiessään Ganeshan irronnuttta päätä Shiva kohtasi viimein Brahman. Brahma ehdotti, että Shiva korvaisi Ganeshan pään ensimmäisen elävän olennon päällä, jonka hän kohtaisi ja joka makaisi kasvot osoittaen pohjoiseen päin. Shiva lähetti taivaallisen armeijansa (Gana) matkaan ja käski heitä ottamaan kenen tahansa olennon pään, joka nukkui kasvot pohjoiseen päin osoittaen. Ensimmäinen olento, jonka he löysivät ja joka vastasi Shivan antamia ohjeita oli nukkuva elefantti. He ottivat sen pään ja toimittivat Shivalle. Shiva yhdisti elefantin pään Ganeshan ruumiiseen ja herätti hänet takaisin henkiin. Siitä hetkestä lähtien Ganeshaa alettiin kutsua Ganapathiksi eli Shivan taivaallisen armeijan Ganan johtajaksi ja hanta oli määrä rukoilla ennen mihin tahansa toimeen ryhtymistä.
Buddha Ennen kuin Siddhartha Gautamasta tuli valaistunut Buddha, hän oli aikoinaan suojeltu intialainen prinssi. Hänen isänsä oli rakennuttanut Siddharthalle palatsin, jonka tarkoitus oli eristää poika muusta maailmasta. Isä oli määrännyt, että palatsissa kaiken piti olla kaunista ja iloista. Ennen pitkää Siddharthaa alkoi kuitenkin kiinnostaa, mitä palatsin ulkopuolella oli. Vastahakoisesti Siddharthan isä antoi poikansa mennä yhdeksi päiväksi ulos palatsista. Isä kuitenkin halusi suojata poikaansa näkemästä kärsimystä ja yritti estää häntä näkemästä köyhiä ja sairaita. Kuitenkin Siddhartha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen, sairaan, kuolleen ja askeetikon. Silloin Siddhartha käsitti, että maailmassa on myös sairautta ja köyhyyttä. Hieman vanhempana hän päätti hylätä ylellisen elämänsä ja ruveta askeetikoksi. Kuuden vuoden ajan hän yritti valaistua, mutta ei onnistunut. Hän ymmärsi, ettei askeetikon ankara elämätapa voisi saavuttaa valaistumista. Hän meni puun alle mietiskelemään. Legendan mukaan eräs hindulainen demoni yritti monin eri taikakonstein häiritä Siddharthan mietiskelyä, mutta jokaisella kerralla Siddhatha onnistui torjumaan hänen yrityksensä. Lopulta demoni tunnusti häviönsä ja Siddhartha ymmärsi, että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä. Hänestä tuli valaistunut, Buddha. Buddhan opetuksia - neljä jaloa totuutta Buddha painotti opetuksissaan "keskitietä". Se tarkoitti, että totuutta etsiessään on vältettävä äärimmäisyyksiä, aistinautintoja ja itsekidutusta. Toisaalta hän puhui myös "neljästä jalosta totuudesta". Ensimmäisen jalon totuuden mukaan kaikki olemassaolo on kärsimystä. Kaikki on katoavaista ja ikuisessa muutoksessa. Sen vuoksi myös ihminen syntyy, vanhenee ja kuolee. Toisen jalon totuuden mukaan kärsimyksen syynä on itsekäs himo, joka saa ihmisen haluamaan kaikkea, mitä maanpäällinen elämä sisältää ja sitoo hänet jälleensyntymien kiertokulkuun. Kolmannen jalon totuuden mukaan olemassaolon ja kärsimyksen ulkopuolella on nirvana. Sana nirvana tarkoittaa liekin pois puhaltamista, sammumista, vapautumista jälleensyntymien kiertokulusta. Neljäs jalo totuus opettaa nirvanaan vievän kahdeksan osaisen tien: 1. oikea ymmärrys (neljä jaloa totuutta), 2. oikea ajattelu (vältetään ahneutta, vihaa ja harhaluuloja), 3. oikea puhe (vältetään valhetta, loukkauksia ja turhan puhumista), 4. oikea toiminta (vältetään tappamista ja varastamista), 5. oikea eläminen (jokapäiväisen elannon hankkiminen tekemättä vahinkoa muille olennoille), 6. oikea yritys (tahto vähentää kaikkea vahingollista ja lisätä kaikkea hyödyllistä), 7.oikea tajunta (ei ole olemassa pysyvää itsenäistä sielua), 8. oikea syventyminen mietiskelyyn
Lisää tietoa edellä käsitellyistä aiheista voit etsiä esimerkiksi seuraavista lähteistä: Parpola, Asko (toim.) 2005. Intian kulttuuri. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Puhutteko Intiaa? 2006. Helsingin kaupungin Taidemuseon INDIA EXPRESS – pyhää ja populaaria –näyttelyn julkaisu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Etusivu Hyviä tuloksia hakusanoilla: Natya shastra Lisää tietoa bollywoodista: http://www.bollywoodworld.com/ Yleistietoa Kambodzhasta: http://www.taksvarkki.fi/kambodzha/
Ankor on yksi UNESCOn maailman perintökohteista: http://whc.unesco.org/pg.cfm?cid=31&id_site=668 Kuvia muun muassa Angkor Wat -temppelistä: http://www.thesalmons.org/lynn/wh-angkor.html
Lisää tietoa bollywoodista: http://www.bollywoodworld.com/ Yleistietoa Kambodzhasta: http://www.taksvarkki.fi/kambodzha/
Ankor on yksi UNESCOn maailman perintökohteista: http://whc.unesco.org/pg.cfm?cid=31&id_site=668 Kuvia muun muassa Angkor Wat -temppelistä: http://www.thesalmons.org/lynn/wh-angkor.html
|